keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Best food ever

On Myrskyn mielestä ne hiiret. Ja raakana.


Eilen Myrskyllä kävi sauma saaliin suhteen. Illan pimeyden turvin, se nappasi yhden pienen hiiren. Kissa odotti ulko-oven takana tovin aikaa. Se halusi tulla esittelemään saalistaan. (Onneksi se oli jo ottanut sen hengiltä.) Minä riensin paikalle kameran kanssa ja salamavalon välkkyessä kissa antoi leukojen tehdä työn ja rouskutteli hiiren suihinsa. Tietysti asiaankuuluvien kehujen saattelemina.


Kaiken se pisteli poskeensa. Jopa sisuskalut ja hännänkin. Ei jäänyt siivottavaa.

Kaikki meni.
Hetken kissa pyöri kuistilla ja kehräsi kovaan ääneen. Sillä oli vielä saalistustäpinä päällä. Menojalkaa vipatti. No, olihan se hiiri pieni.

Tuolta niitä saa.

Pitäisiköhän vielä käydä hakemassa lisää?

No mä käyn vielä katsomassa.
Kissa päätti lähteä vielä hetkeksi hiirijahtiin. Lisää niitä ei löytynyt, ja yö menikin kuistin tuolissa hiirtä sulatellessa ja (hiiri)unia katsellessa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sijaiskoti kiittää kommentistasi!