lauantai 7. huhtikuuta 2012

Pieniä pehmoisia pupuvauvoja

Pääsiäinen saapunut ei

Tämä tarina on tosi. Jos pidät pehmoisista kisuista ja vielä pehmoisimmista pikkupupuista, älä lue tätä. Sen sijaan, silittele kissaa, omaa tai sijaiskattia ja ole iloinen että sinulla on siinä pehmeä eläin minkä turkkiin voit upottaa nenäsi ja tuoksutella nelijalkaisen ystäväsi turkkia.

Oli aprillipäivä. Viisi- ja puolivuotias veljenpoikani oli kotipihalla ja hän teki löydön mikä piti isälle näyttää.

(Veljeni ottama kuva.)

Talon seinustalta oli aurinko sulattanut lumet, ja kolme pientä rusakonpoikaa oli siinä kivien päällä tuhisemassa. Kuvasta ei selviä niiden kokoa, mutta olettaisin että aikuisen ihmisen kämmenelle ne kaikki mahtuisivat. Melkoinen löytö, eikö vain? Ensin luulin sitä aprillipilaksi, mutta totisinta totta se oli. Veljeni talutti poikansa pois, ja sanoi että annetaan niiden olla rauhassa. Äitipupu ne on siihen hetkeksi jättänyt, se tulee kyllä takaisin hakemaan ne. Veljenpoikani totteli ja yhdessä he menivät sisälle.

Tuli ilta ja tuli yö. Tuli maanantaiaamu, työpäivä ja lumisade. Maanantai-iltana veljeni kävi katsomassa ovatko puput kenties vielä paikoillaan. Sain asiaa koskevaa sähköpostia:



Puput olivat kadonneet. Mistäkö veljeni tiesi että rusakonpojat olivat menehtyneet? Olisin voinut laittaa ylläolevan kuvan tilalle otoksen rikospaikalta. Kunnon HardCore CSI-kamaa. Hangella oli verta ja karvoja. Ja tappajan jäljet. Siitä vasta olisikin paha mieli tullut. Sen sijaan tuo viesti kertoi sen kauniimmin. Mutta menevätkö eläimet taivaaseen, se on sitten toinen juttu se.
Rusakonpoikien kohtaloksi oli koitunut iso ja siivekäs lintu. Luojan kiitos, asialla ei ollut Felis catus vaan joku varis tai harakka. Todella surullinen juttu. Rusakonpojat ovat kovin suojattomia, ja helppoja uhreja. Luonto voi tuntua joskus julmalta.

Veljeni lapset eivät nähneet verijälkiä, heille sanottiin että äitipupu oli käynyt hakemassa pojat pois. Tuommoinen valkoinen valhe sallittaneen.

Translation: Easter Bunnies? Not.

10 kommenttia:

  1. Voi ei miten surullinen tapahtuma - ja niiiiin söpöjä pupuja! :( <3

    Pupuista tulee aina mieleen tämä video, jossa kaimani Anni kertoo suosikkieläimensä olevan pupu ;)
    http://www.riemurasia.net/jylppy/media.php?id=68942&c=12

    VastaaPoista
  2. Pitäisi olla varmaan asiallinen ja tyly ja todeta asiasta että "se on vaan elämää" -No, onhan se eläämä, mutta puput olivat pieniä ja viattomia!

    Mutta voi että tuota sinun pientä kaimaasi:D

    VastaaPoista
  3. Nuo pikkuiset ovat niin avuttomia, mutta yleensä emo osaa kätkeä ne hyvin. Liikkumaton jäniksenpoikanen on vaikea havaita. Olen joskus melkein astunut päälle vahingossa. Mutta jos saalistaja huomaa ne niin toivoa ei ole. Olen asunut kanin kanssa kahdeksan vuotta, se ei ollut koskaan häkissä. Kuten kissa se osasi käydä vessassa. Olin itse rakentanut verkkopohjaisen vesivessan, hyvin toimi. Veikeä ja huumorintajuinen kaveri se oli. Siksikin puput ovat aina lähellä sydäntäni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Raparperin alla on hyvä kesällä majailla. Nyt ei vaan ollut suojaa pikkuisilla, olivat melkein taivasalla.

      Puput, niin pienet kuin isotkin ovat suloisia♥

      Poista
  4. Voi pikku parkoja - mokomat varikset/harakat :(. Luonto on julma, välillä on vaikea katsella tv:n luonto-ohjelmiakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole helppoa villieläinten elämä. Se on melkoista eloojäämistaistelua ihan syntymästä asti.

      Poista
  5. Voi pieniä <3 Puput ovat lähellä sydäntäni, mutta en vain voinut olla lukematta. Elämäähän se vain on, vaikkei aina reilua pienimmille ja söpöimmille. Kiitos, ettet jakanut CSI-materiaalia.

    Ps. Kaikille pupupiristystä kaipaaville: Riemuloikka-blogissa voi katsella pienen pieniä pääsiäispupusia: http://riemuloikka.blogspot.com/

    VastaaPoista
  6. Voi että miten ihania pupuja tuolta löytyykään. Tekee ihan heikkoa♥

    VastaaPoista
  7. Suloiset pikkupuput. Valitettavasti luonnossa asiat menevät että heikommat joutuvat kiertoon. Kokemuksesta tiedän että jos nuo olisi ns. pelastettu niin erittäin todennäköisesti olisivat menehtyneet. Eivät selviä vangittuina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on. Vaikka kuinka niitä yrittäisi ruokkia ja hoitaa, niin ihmisen hoiva ei auta.

      Poista

Sijaiskoti kiittää kommentistasi!