perjantai 4. toukokuuta 2012

Se riehuva kissa

Reviiristä olen paljon täällä viime viikkoina kirjoittanut, mielestäni aivan liikaakin. Mutta se on nyt pinnalla täällä sijaiskodissa, ja sille ei voi mitään. Viime viikolla kerroin huutokilpailusta ja pölisevistä karvoista. Ja nyt sitten korjattiin satoa niistä.

Katso nyt: Ei mulla mitään vikana ole!

Hoidin tappelussa tulleita haavoja Cothivet -liuoksella. Ne näyttivät paranevat ihan hyvin. Alkuviikosta Myrsky oli jotenkin vaisun oloinen, ts. se ei ole ollut oma hurmaava itsensä. Ihmiset lähipiirissä tolkuttivat kuitenkin minulle: "Älä nyt ole huolissasi, kissat ovat sitkeitä, ne hoitavat haavansa itse, jne." Näistä sanoista huolimatta kuitenkin mietin ja murehdin. Että ovatko haavat tulehtuneet. Sänkyynkin tultiin kovin varoen, ja alas laskeuduttiin, ei hypätty. Ruokahalu oli kyllä ennallaan.

Kommenteista huolimatta minua silti huolestutti. Ajattelin viedä sen eläinlääkäriin. Viimeinen niitti tuli keskiviikkona kun se ei laskenut etutassuaan maahan, ja kävellessään se ontui. 

Paitsi että etutassu on pipi, ihan vähäsen vaan.

Soitin torstaiaamuna eläinlääkäriin ja kerroin oireista. Voitteko kuvitella mitä hoitaja kysyi?
"Onkos tämä se riehuva kissa?"
"No kyllä on!" vastasin.
Myrsky oli siis tehnyt lähtemättömän vaikutuksen edellisellä käynnillään. Kieltämättä hieman nauratti. Puhelimessa sitten neuvoteltiin että mitä tehtäisiin. Hoitaja keskusteli lääkärinkin kanssa asiasta, jos suoraan määrättäisiin antibioottikuuri. Kun kerran kissa ei ole yhteistyöhaluinen mitä tutkittavuuteen tulee. Rauhoittamistahan siihen viimeksi tarvittiin. Vaihtoehtoina oli tabletti tai liuos. Ei kuulostanut tablettien  antaminen useana päivänä hyvältä, sillä matolääkkeen antaminenkin tabletin muodossa vaatii useamman ihmisen työpanoksen. Neuvottelimme lisää.
Lopulta päädyimme siihen että eläinlääkäriasemalle mennään ja antibioottiruiske laitetaan valmiiksi, nostetaan kantokopan katto ja tuikataan lääke niskaan. Ilman rauhoitusta.

Kumpaakohan jänskättää enemmän? Kissaa vai ihmistä? (Minä päädyin vaihtamaan t-paitani käynnin jälkeen. Kainalot olivat sen verran märät.)

Onneksi aamupäivälle saimme ajan, ja äiti ystävällisesti kuljetti meidät pieneläinklinikalle. Kiitos äiti♥
Hoitaja haki paniikkihäkin huoneeseen, ihan kaiken varalta. Ja nahkahansikkaita. Semmoisia pitkävartisia. (Kröhm!) Tutkimuspöydälle ruiskutettiin annos feromonia. Oliko siitä apua vai ei, vaikea sanoa. Ainakaan siitä ei ollut haittaakaan. Katto avatiin, nostettiin pois ja kissalle laitettiin kuonokoppa mikä peitti kissan silmätkin. Kuonokoppa pikkuiselle, kyllä oli surkea näky.

Sijaiskodin Jason? Ei, vaan Myrsky.

Kissa antoi tutkia tassuaan, karvoja ajeltiin pois ja sitten huudettiin. Eläinlääkäri ja hoitaja tekivät yhteispäätöksen että nyt riittää parturointi. (Paitsi että se oli Myrsky kuka päätti että nyt riitti.) Karvojen alta paljastui hampaanreikä. Se puhdistettiin ja kissa sai neljä piikkiä. Yksi pistoksista, loishäätö, kirpaisi sen verran kovasti että Myrskyltä pääsi surkea huuto.

Todella hienosti käynti sujui, oli tuttu osaava lääkäri ja ihana hoitaja. Edellisestä kerrasta olimme kaikki viisastuneet ja nyt osasimme varautua siihen riehuvan kissan taltuttamiseen. Lääkäri tosin vitsaili että kissa saattoi hänen takiaan olla kauhusta kankeana, mutta ei siinä mitään. "Sehän vaan tekee homman helpommaksi kun kissa pysyy paniikissa aloillaan."
Kysyinkin häneltä että mitä tehdään vastaisuudessa jos kissa tappelee? Tuodaanko se heti tänne antibioottipistokselle?
"Ei heti tarvitse" oli vastaus. "Ensin kannattaa seurata tilannetta."
Näinhän minä tein nytkin. Tosin olisi ehkä kannattanut jo hieman aikaisemmin ottaa puhelin käteen ja tilata aika.

Eläinlääkärin kirjoittaessa papereita, tokaisin hänelle että toivottavasti vastapuolen kaverille kävi huonommin.
Mutta onko näissä reviiritaisteluissa voittajia? Varmasti ei. Ainoastaan häviäjiä.
Ja sitten on niitä ketkä joutuvat maksamaan.

Mitäpä vielä? Hieman näkökulmaa tutkittava olemisesta sain bloginpitäjä perjantaina. Minulle kävi työtapaturma, terävä jalometallihippunen syöksyi silmään. Reissu terveyskeskukseen, tutkimuksessa kävi ilmi että silmään oli tullut naarmu. Pelottiko siinä tutkimuspöydällä maatessa? Ei yhtään. Siis ihan v*7u$ti.
Ja työpäivä meni täysin plörinäksi.

Translation: Veterinary Medicine.

24 kommenttia:

  1. Vai riehuva potilas. Onneksi on eläinlääkäreitä ja apua saatavilla. Meillä on ollut keväisin samanlaisia lääkäriretkiä, tappeluhaavojen paikkuutta ja antibiootteja. Tänään näin aamukahvilla syyn Neron stressitilaan; vieras kissa. Toivottavasti säästytään isommilta haavoittumisilta. Tänään oltiin eläinlääkärissä, ihan vaan rokotuksissa. Ikävä juttu tuo työtapaturma, toivottavasti silmäsi paranee pian!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta. Onneksi on asiantuntevia ja osaavia eläinlääkäreitä, ja ihania hoitajia.
      Toivottavasti Nero ei joudu tappeluun!

      Uskon ja toivon että silmä paranee antibiooteilla (silmävoide).

      Poista
  2. Voi, silmä on niin arka paikka! Olisin minäkin ollut jäykkänä kuin pystyyn paskannettu lapamato.
    Voi Myrskyä. Olen niiiin kiitollinen siitä, että poikani ovat kilttejä lääkärillä.
    Hitsi noita tappeluhaavoja! Niitä saa tosissaan pelätä, täälläkin on taas luuhannut leikkaamaton Vippe-kolli viime päivät ja Mustin kanssa ovat rääkyneet, minäkin rääyn kun juoksen erottamaan heitä. Eniten heistä kyllä kuuluu ääntä, vaikka eivät olisi kosketusetäisyydelläkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa toivon sinulle kuin Cherillekin: toivottavasti ei tule tappeluita. Grr. Niitä ei todellakaan tarvittaisi.
      Sinä olet ilmeisesti niin hienosti kasvattanut Mustin ja Ransun että osaavat käyttäytyä:) Myrsky on semmoinen (ihana) villi luonnonlapsi.
      (Mutta ei ihme jos paniikki iskee. Itsekin sain puudutustippoja silmään jotta sitä olisi helpompi tutkia.)

      Poista
  3. Ihan gaumeita onnettumuuksia teijän perheessä sattunnu. Mä tääl kovasti toivon, että kaikki kääntyy parhainpäin. Mut ihan pakko oli ihan pikkasen, no todenperään aika paljonkin, nauraa tolle sun lääkärikäynnilles, kaima. Että oikeen rukkaset hoitsulla kädessä. Sulla on kyl ollu edellisellä kerralla melkonen shou pystyssä, veikaan, keh heh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myrsky alkaa olemaan melkoinen legenda meidän kylän eläinlääkärillä:D (Saa noille hanskoille nauraakin. Sillä täytyyhän sitä osata itselleen nauraa.)
      Täälläkin hartaasti toivotaan että asiat tulisivat kuntoon.

      Mutta pysy sinä kaimaseni erossa tappeluista, pusuttele vaan niiden tyttökavereiden kanssa;)

      Poista
  4. Voi Myrsky <3 pikaista paranemista :( Riehuva kissa? onko sellaisia olemassa? ;) olipas hassu kysymys... Kukapa kissa nyt muutenkaan eläinlääkärikäynneistä erityisemmin tykkäisi.. Tuskin kovin moni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anni.
      Myrsky on ilmeisesti todellakin nimensä ansainnut:D

      Poista
  5. Voi Myrsky, onneksi nyt sai asiantuntevaa hoitoa tassukkaansa. Aikas kovasti on purtu, jos tikatakin täytyy, hui.
    Ja voi sun silmääsi, mulla on ollut naarmu pari kertaa ja silmäkipu on kamalaa.
    Pitäkää huolta toisistanne ja parantukaa pian <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (Ei meillä sentään tikkejä laitettu, onneksi) Kiitos tsempistä!

      Poista
  6. Voi ei, pikaista paranemista molemmille!

    VastaaPoista
  7. Siellä on nyt molemmat haavottuneita ja lääkitykset päällä! Ottakaa viikonloppu rauhallisesti ja hoitakaa toisianne hyvin!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parhaamme yritämme. Nyt täytyy meidän molempien olla riehumatta ja huilata.

      Poista
  8. Voi Myrsky, siä oot kyllä kova kolli. Miä en tienny jotta tuollee voisi olla coolisti tohtorilla missä kävin tänään. Miä pöllö pentu leikin tohtorin letkuilla ja pussasinkin sitä vaikka se otti verta kädestä. Ens kerralla oon kyllä vähän ärhäkämpi. Antaiskohan ne mullekin tommoset haarniskavarusteet. Jee. -myrtti-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuule Myrtti, pidä sinä vaan tuo linja mikä sinulla nyt on. Se on paljon parempi tyyli kuin tämä mun. Se on paljon helpompaa teille kaikille. Usko mua.

      Poista
  9. Voi mitä koettelemuksia molemmilla! :( Parantukaa pian ja voikaa hyvin ja toivottavasti olivat ainutkertaisia haavoittumisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jenni. Harras toive onkin että tämänkaltaiset lääkärikäynnit loppuisivat!

      Poista
  10. Voi ei! Toivottavasti siellä paranee molempien haavat! Tuollaisia kissojen puremia täällä ei ole ollut *koputtaa puuta* mutta metallisiru on minullakin ollut silmässä! Tsemppiä teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Mamma. Melko hyvällä fiiliksellä täällä ollaan, toistaiseksi.

      Poista
  11. Voi ei, pieni suloinen Myrsky onkin "se" riehuva kissa. Mutta tällä kertaa olikin reipas eläinlääkärissäkävijä. Hyvä kun jo etukäteen osattiin ottaa huomioon Myrskyn riehuvat tunteet ja lähestyttiin katon kautta varovasti. Aika säälittävä näky Myrsky kuonokoppa päässä. Mutta siitäkin sitten onneksi ehjänä selvittiin. Toivottavasti haavat äkkiä paranevat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. (Hitsi, tulipa meikäläisen vastaus tähän kommenttiin myöhässä.) Itsekin olin oikein ylpeä reippaasta kissasta. Helpotus oli suuri kun kotiin päästiin.

      Poista
  12. Onpa taas sattunut ja tapahtunut, kun ei ole meinannut ehtiä blogien perässä pysyä. Melkoinen maine Myrskyllä, mutta onneksi osaavat sitten varautua. Itse olin vähän hämmentynyt, kun Mindylle rokotusaikaa tänään varasin. Hoitaja kysyi, onko Mindy käynyt heillä. No juu, viettänyt kokonaisen päivänkin ja luulisi olevan muutamalla muistissa hankalana tapauksena. Hanskat kädessä se on Mindyäkin hoidettu. Onneksi Myrsky reipastui nopsaan, niin ei tarvitse niin kovin huolissaan olla.

    Kuulostaa muuten tosi inhalta tuo metallihippu silmässä. Silmälääkärillä meni hermot, kun ei saanut mulle silmätippoja laitettua. Kun ei vaan pysty pitämään silmiä auki, jos jotain tulee lähelle. Sinun tilanteessasi olisi aikamoinen pakokauhu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä toinen myöhäinen vastaus: Jotkut tekevät vaikutuksen hankaluudellaan.
      Puuduttava tippa auttoi minun tapauksessani ja silmäni pysyi auki. Väriaine millä katsottiin onko vaurioita tullut, se oli aika inhaa kamaa. Sitä valui nenästäni vielä parin tunnin kuluttua..

      Poista

Sijaiskoti kiittää kommentistasi!