perjantai 12. lokakuuta 2012

Säärtä vasten


"Hän tunsi Delilahin suun lähellä korvaansa ja tämän lämpimän hengityksen ihollaan kuin kissan nyhjäisyn paljasta säärtä vasten." 
(Fielding, Joy. Henkeäsalpaava. 2012)


"Harry pysähtyi hengästyneenä ja avasi kotitalonsa alaoven. Hän tunsi sääressään pehmeän sipaisun, kun oven takana kärkkynyt kollikissa säntäsi kadulle."
(Remes, Ilkka. Ylösnousemus. 2012)


Jos mäyräkoirapoikien blogissa puhuttiin eilen pakaroista, voitaneen kissablogissa mainita sääret. Mieltymyksiä on monia. Jotkut lumoutuvat silmistä, toiset taas katsovat takamusta, toiset etumusta. Ja sitten on niitä koipien perään haikailevia. Myrsky lukeutuu niihin. Sijaismamman sääret ovat parhaat sääret kun puskemishalu iskee.

Menikö juttu ihan överiksi? No, sehän on perjantai ja kello yli puolenpäivän. Ei mikään ihme jos jutut kuulostavat levottomilta. Hauskaa viikonloppua kaikille!

Translation: Moggy Says: I Luv Legs!

16 kommenttia:

  1. Kissalle ihmisen sääret ovat varmasti yksi tärkeimpiä puskemisen kohteita. :) Ja välillä puskevaan kissaan on vähällä kompastuakin, jos ei ole tarkkana. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Kissa saattaa vaihtaa puskemisen kohteena olevaa jalkaa vieressä olevaan ja vieläpä tehdä sen sulokkaasti. Mutta mitä tekee ihminen? Yrittää epätoivoisesti pitää tasapainonsa!

      Poista
  2. Puskeminen aiheuttaa meillä myös vaaratilanteita, kun emäntä ei millään hentoisi väistää puskevaa Verttiä. Esimerkiksi rappusia kulkiessa tämä voi olla vaarallista, mutta en vaan tahdo että Vertti luulee että väistän sen puskuja! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tottahan se on että puskut on otettava vastaan, oli tilanne mikä hyvänsä. Toivottavasti teillä ei käy köpelösti!

      Poista
  3. Nero hoipertelee keittiössä välillä kuin humalainen; ruoan kattamista odottaessa on puskettava kaikkea, emännän jalkoja, pöydän jalkoja, hellankulmaa, kaapinovea...... Onneksi kissoilla ei ole sarvia. Hauska kuva tuo suoraan ylhäältä napattu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Cheri! Onneksi kissoilla ei niitä sarvia ole! Tosin talvipakkasilla saattaa sähköiskuja saada, mutta se ei ole paha rasti.

      Poista
  4. Noi kirjallisuuslainaukset oli mainioita, melkein yhtä kiinnostavia kuin sä, Myrsky Koukkuhäntä. Sijaismammalla onkin tota säärikalustoo, mihin puskee. Meijän punkeroäipällä not.

    Me ollaan taidettukin jo vihjasta, että sun niminen kissa, siis ihan yhteensattumaa, seikkailee yhdessä äipän novellissa ja se kirja tuli tänään painosta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon kiitoksia pojat! Älkääs suotta morkatko teidän äippää, sehän on sentään kirjan kirjoittanut, sijaismamma vain lainailee muiden kirjoituksia. Mä olen tästä Myrsky-kissasta kuullutkin. Onkohan se yhtä komea ja rohkea kuin mä?

      Poista
    2. Siis todellakin on yhtä rohkee. Novellin Myrsky-kissa panee kaks mäyristä ojennukseen. :D

      Mut kyl ne lopuks sopuilee.

      Poista
    3. No jopas. Me kyllä luetaan se kirja, tilattiin ihan oma kappale. Toivottavasti saadaan kirjailijan signeeraus siihen.

      Poista
  5. Hauskinta on kun lähtee viihteelle ja antaa kissoille sitä ennen ruoan - ja sitten on sukkahousut täynnä kissankarvoja! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä täytyy sitten uskotella itselleen: Ei kukaan kuitenkaan huomaa mitään, kaikki ovat niin maistissaan...

      Poista
  6. Moggy on suuressa rakkaudessa ;)

    VastaaPoista
  7. Hyviä kuvakulmia! Näkee selvästi, että nyt on Myrsky iloinen :)

    VastaaPoista

Sijaiskoti kiittää kommentistasi!